Helka Seppälä on kamarimuusikko, Lappeenrannan kaupunginorkesterin kontrabasson äänenjohtaja sekä opettaja. Hän on intohimoinen musiikin moniottelija, joka nauttii syvästä basson äänestä ja sen luomasta vahvasta perustasta eri kokoonpanoissa. Seppälä on opiskellut kontrabasson soittoa Sibelius-Akatemiassa Panu Pärssisen, Kati Salovaaran ja Juho Martikaisen opissa. Vaihtovuotenaan Saksassa hän opiskeli Hochschule für Musik Carl Maria von Weberissä Dresdenin-musiikkiyliopistossa opettajanaan Benedikt Hübner.
Jean Sibelius (1865-1957) sävelsi musiikin Maurice Maeterlinckin symbolistiseen näytelmään Pelléas ja Mélisande vuonna 1905 Ruotsalaisen teatterin tilauksesta. Maeterlinckin näytelmä sai ensi-iltansa Suomessa 17. maaliskuuta 1905. Sibelius johti itse musiikin salin ollessa ääriään myöten täynnä. Näytelmästä tuli vuoden teatteritapaus ja se sai hyvän vastaanoton. Näytelmää esitettiin kahdeksantoista kertaa kyseisen kevään aikana. Näistä esityksistä Sibelius johti itse kuusi esitystä. Alkuperäisen näyttämömusiikin ensimmäinen osa on alkusoitto ja orkesterisarjassa sen nimi on Linnan portilla. Toisen numeron Sibelius nimesi orkesterisarjassa Mélisandeksi. Melankolinen englannintorvisoolo johdattelee kuvaukseen, jossa Golaud löytää Mélisanden metsästä lähteen reunalta. Meren rannalla -osassa näytelmän päähenkilöt katsovat rannalla laivan lähtöä. Neljäs numero näyttämömusiikissa on orkesterisarjan osa Lähde puistossa, jossa Mélisande pudottaa Golaudilta saamansa sormuksen lähteen äärellä. Numero viisi on orkesterisarjan osa Mélisande rukin ääressä. Musiikki kuvaa rukin pyörintää tummin värein. Kuudes numero on orkesterisarjan Kolme sokeaa sisarta. Mélisanden laulumelodia on balladimainen. Seitsemäs numero on orkesterisarjan Pastoraali. Golaud ja Pelléas puhuvat Mélisanden raskaudesta. Numero kahdeksan on orkesterisarjan elegantti Välisoitto. Näytelmässä päähenkilöt sopivat salaisesta tapaamisesta. Musiikkinumero yhdeksän puuttuu orkesterisarjasta. Noin kolmen minuutin jaksossa soi alkusoitto kohtaukseen, jossa Kuningas Arkel keskustelee Mélisanden kanssa. Golaud lyö puolisoaan ja tappaa Pelléaan. Näyttämömusiikin helmenä on kaunis Mélisanden kuolema. Pelléas ja Mélisande on täynnä unenomaisia, harsoisia ja hienostuneita sävyjä. Vaikka teoksesta puuttuvat Sibeliukselle tyypilliset dramaattiset vastakohdat, teosta pidetään yhtenä Sibeliuksen näyttämömusiikin huipuista.
Missy Mazzolin (s.1980) tie kulki Pennsylvanian maaseudulta kosmopoliittiseen New Yorkiin. Säveltäjä, pianisti ja laulaja Missy Mazzoli aloitti pianonsoiton seitsemänvuotiaana; kymmenvuotiaana hän kirjoitti jo omaa musiikkiaan. Nykyään hän säveltää oopperoita, teoksia soolopianolle, viululle, sähkökitaralle ja omalle bändilleen.
Sooloteoksissa, kamarimusiikissa, instrumentaali- tai laulumusiikissa Mazzolin tyyli on sekoitus tonaliteettia ja atonaalisuutta, tuttuja ja tuntemattomia komponentteja. Mazzoli leikkii usein hitaalla mutta jatkuvalla muutoksella. Varjot pidentyvät asteittain klassisen soinnin ylle. Äänen pintoihin ilmestyy odottamattomia halkeamia, ja turvallisuuden tunne vaihtuu levottomuuteen. Mazzollin konsertto Dark with Expressive Bright kontrabassolle ja jousille on vuodelta 2018 ja se on omistettu Australian kamariorkesterille.
Giovanni Bottesini ( 1821 – 1889) oli italialainen säveltäjä, kapellimestari ja kontrabasisti, joka opiskeli Milanon konservatoriossa. Hän oli soittimensa virtuoosiosaaja ja hän teki laajoja konserttimatkoja Havannaan, New Yorkiin, Pariisiin, Palermoon, Barcelonaan ja Parmaan. Bottesinin soitin oli Carlo Antonio Testoren valmistama ja hän soitti sitä kolmekielisenä. Bottesini rikastutti tuolloin vielä vähäistä kontrabassokirjallisuutta säveltämällä sille laajan ohjelmiston, johon kuuluu muun muassa useita konserttoja. Lisäksi hänen tuotannossaan on muun muassa oopperoita. Hänen kamarimusiikkituotantoonsa lukeutuu esimerkiksi yksitoista jousikvartettoa. Hän johti Giuseppe Verdin kutsusta Aidan ensiesityksen Kairossa vuonna 1871. Bottesini toimi myös Parman konservatorion johtajana.
Elegia D-duuri on instrumentaalisen bel canton mestariteos, ja sen paikka on Bellinin ja Donizettin suurten aarioiden rinnalla. Sen sävelet ovat helliä, nostalgisia, melankolian sävyisiä ja jatkuvasti ilmeikkäitä linjoissaan.
Felix Mendelssohnin kuudes sinfonia jäi kesken säveltäjän erittäin hektisten viime vuosien takia, joita varjostivat terveysongelmat. Säveltäjä kuoli vain 38-vuotiaana vuonna 1847. Työskennellessään uuden sinfoniansa parissa hän johti muun muassa oratoriota Elia, jota hän oli säveltänyt kahden vuoden ajan vuosina 1845-46. Säveltäjä Luukas Hiltusen kokoama ja alkuperäisten luonnosten pohjalta säveltämä sinfonia on äärimmäisen lyyrinen teos ja saamme nyt kuulla, millainen sinfonia olisi voinut olla.