Georg Friedrich Händel:
Messias (1741)
Oratorion librettona ovat Raamatun tekstit, pääsääntöisesti Vanhan testamentin jakeet ja sen kokosi Charles Jennens Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen pohjalta.
Libreton ensimmäisessä osassa käsitellään ensin Messiasta koskevia ennustuksia, sitten hänen syntymäänsä ja lopuksi hänen tekemiään ihmeitä.
Toisessa osassa kuvataan Messiaan ristinkuolemaa, ylösnousemusta, evankeliumin julistusta sekä maailman reaktiota sanomaan. Teoksen kolmas ja viimeinen osa käsittelee tuomiopäivää sekä kuoleman ja synnin voittamista.
Teos sävellettiin alun perin esitettäväksi pääsiäisenä.
Teoksen tunnetuin kohta on toisen osan päättävä ”Halleluja”-kuoro, joka on taidemusiikin historian tunnetuimpia sävelmiä, ja se esitetään usein erillisenä. Englanninkielisissä maissa hautajaisissa käytetään usein kolmannessa osassa olevaa aariaa ”I know that my Redeemer liveth”. Teoksen pisimmät kohdat ovat bassoaaria ”The Trumpet Shall Sound” sekä alttoaaria ”He was Despised”. Aarioiden ja kuoro-osuuksien lisäksi teos sisältää muiden oratorioiden tapaan runsaasti resitatiiveja.
Händel muokkasi teosta useita kertoja lisäten osioita ja vaihdellen soitinnusta eri esityksiä varten ja on jäänyt lopulta epäselväksi, mikä oli Händelin ihanneversio teoksen esittämiseksi. Näin ollen kapellimestarien on nykyään tehtävä tiettyjä valintoja esimerkiksi käytettyjen soittimien suhteen.
Messias-oratorion Lontoon ensiesityksestä maaliskuussa 1743 kerrotaan suosittua tarinaa, jonka mukaan kuningas Yrjö II oli kuuntelemassa esitystä. Halleluja-kuoro-osan alkaessa hän tarinan mukaan nousi seisomaan aitiossaan liikuttuneena. Muu yleisö seurasi kuninkaan esimerkkiä ja kaikki seisoivat, kunnes kuoro-osa päättyi - ja tästä olisi syntynyt yhä elävä perinne, jossa konserttiyleisö seisoo aina Halleluja-kuoron ajan.
Kun Händel itse johti Messias-oratorion esitystä huhtikuussa 1759, hän sai yllättäen sairauskohtauksen, josta ei enää toipunut vaan kuoli kahdeksan päivää myöhemmin.