Raamatulliset laulut
Baritoni Esa Ruuttunen valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1974 ja suoritti ns. pastoraalitutkinnon kolme vuotta myöhemmin. Sen jälkeen hän suoritti lauludiplomin ja laulunopettajan tutkinnon Sibelius-Akatemiassa 1980. Lisäoppia laulamiseen Ruuttunen haki Aachenin musiikkikorkeakoulusta 1983 sekä laulukursseilta Italiasta ja Länsi-Saksasta.
Helmikuussa 1976 Ruuttunen lauloi lääkärin osuuden Jorma Panulan johtamassa Erkki Salmenhaarana oopperassa Portugalin nainen. Vuonna 1981 Ruuttunen piti ensikonsertin Helsingissä ja sai samana vuonna jaetun toisen palkinnon Geneven laulukilpailussa. Hän oli Suomen Kansallisoopperan vakituista henkilökuntaa 1987–2005. Savonlinnan oopperajuhlilla hän on esiintynyt lähes joka vuosi vuodesta 1983 alkaen. Lisäksi hän on vieraillut mm. Baijerin valtionoopperassa Münchenissä, Lontoon Covent Gardenissa, Wienin valtionoopperassa ja Berliinin valtionoopperassa. Ennen oopperalaulajan uraansa Ruuttunen toimi kymmenen vuotta pappina.
Janne Valkeajoki (s.1992) on lappeenrantalaislähtöinen harmonikansoittaja ja kapellimestari. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja Hochschule für Musik Würzburgissa. Kaudella 2021/2022 hän oli yksi kapellimestareista Zürichin Tonhalle orkesterin ja Paavo Järven kapellimestariakatemiassa. Janne on kantaesittänyt sooloteoksia ja konserttoja mm. Magnus Lindbergiltä, Kalevi Aholta ja Aulis Salliselta, esiintynyt lukuisilla festivaaleilla niin Suomessa kuin ulkomailla, sekä soittanut mm. Lappeenrannan, Jyväskylän ja Mikkelin kaupunginorkestereiden, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ja Radion Sinfoniaorkesterin solistina.
Maurice Ravel (1875–1937) syntyi Cibouressa Ranskan baskialueella. Säveltäjän äiti Marie Delouart oli baski. Isä Joseph Ravel oli sveitsiläinen keksijä ja teollisuusmies. Perhe muutti Pariisiin, jossa Ravel aloitti pianonsoiton seitsemänvuotiaana. Muutamia vuosia myöhemmin hän teki ensimmäiset sävellyksensä. Musiikkiopinnot jatkuivat sittemmin Pariisin konservatoriossa. Ravelin opettajana konservatoriossa oli säveltäjä Gabriel Fauré.
Pavane on alun perin kahdelle pianolle sävelletty teos ja se on vuodelta 1899. Teos on omistettu erään kuolleen prinsessan muistolle. Ravel orkestroi tämänkin teoksen ja niin teoksesta on tullut yksi Ravelin tunnetuimmista ja rakastetuimmista teoksista.
Antonín Dvořák toimi New Yorkin Kansallisen konservatorion johtajana vuosina 1892-95. Samaan aikaan hän kirjoitti kuuluisimman teoksensa, yhdeksännen sinfoniansa, lisänimeltään Uudesta maailmasta.
Raamatulliset laulut, Biblical songs on vuodelta 1894 ja se on alun perin sävelletty laulajalle ja pianolle. On esitetty väitteitä, että säveltäjä halusi säveltää Raamatun psalmit kuultuaan isänsä Frantisekin ja Pjotr Tshaikovskin kuolemasta. Todennäköisin syy kuitenkin on koti-ikävä Böömiin, sillä Dvorak oli saanut tarpeekseen kahden oleskeluvuotensa suurkaupungin vilinästä New Yorkissa. Hän palasi kotimaahansa huhtikuussa 1895. Samaisen vuoden tammikuussa Dvorak orkestroi lauluista viisi ensimmäistä. Käsikirjoitus kuitenkin katosi vuosiksi, kunnes se löytyi vuonna 1914, jolloin loput viisi laulua orkestroi kapellimestari Vilém Zemánek. Orkesteriversion viiden ensimmäisen laulun kantaesitys tapahtui Prahassa vuonna 1896 baritoni Frantisék Sìrin ollessa solistina ja Prahan filharmonikoita johti esityksessä säveltäjä.
Ludwig van Beethovenin Seitsemännen sinfonian A-duuri op. 92 kantaesitys tapahtui Wienissä vuonna 1813 ja se sai heti hyvän vastaanoton yleisöltä. Tosin konsertti oli sangen isänmaallinen, koska kyseessä oli hyväntekeväisyyskonsertti, jonka tuotto käytettiin Napoleonin vastaisessa sodassa vammautuneiden sotilaiden hyväksi. Beethovenilta löytyy luonnoksia 7. sinfoniaan jo vuosilta 1805–1809, vaikka hän sävelsi tuolloin vielä 4. sinfoniaansa. Neljännen ja seitsemännen sinfonian lomassa yksityiselämäkin kuohui ja kuvaavaa Beethovenin tunne-elämästä noilta ajoilta on mm. kirje ystävälle von Gleichensteinille: Nyt voisit auttaa minua löytämään vaimon. Jos löydät sieltä Freiburgista jonkun kauniin, joka olisi ehkä valmis lahjoittamaan harmonioideni lisäksi huokauksen (mitään Elise Bürgeriä ei tosin kaivata), niin tee etukäteissopimus. Mutta kaunis hänen on oltava, en voi rakastaa mitään, mikä ei ole kaunista; muutoin joutuisin rakastamaan itseäni. Sinfonian sävellystyö kesti vuoden ja se valmistui vuonna 1812. Hän omisti sen kreivi Moritz von Frieselle. Sinfoniaa on kutsuttu Richard Wagnerin määritelmän mukaisesti tanssin apoteosiiksi, sillä sinfonian jokaista osaa hallitsee tietty yksi rytmi. Toinen osa on viipyilevä ja melodisen kaunis, ja sinfonian finaali on lähes riehakas.