Viulisti Minna Pensola tunnetaan intensiivisenä esiintyjänä, heittäytyvänä solistina ja inspiroivana orkesteriliiderinä. Aktiiviset ja läheiset suhteet suomalaisiin säveltäjiin ovat tuottaneet monia teoksia, joista seuraavina kantaesitysvuorossa ovat Lotta Wennäkosken ja Magnus Lindbergin kamarimusiikkiteokset sekä Osmo Tapio Räihälän Konsertto kahdelle viululle. Pensola ja Tikkanen ovat myös Kuhmon kamarimusiikin taiteelliset johtajat vuodesta 2021. Kausina 2019-2024 Pensola toimii Joensuun kaupunginorkesterin taiteellisena partnerina. Omat opintonsa hän aloitti Helsingin Konservatoriossa, jatkoi Sibelius-Akatemiassa ja sai ne viimein päätökseen Zürichin musiikkikorkeakoulussa sekä Eurooppalaisessa kamarimusiikkiakatemiassa (ECMA). Esiintymislavan ulkopuolella pirteää tempoa ylläpitävät kaksi tytärtä, kaksi kissaa ja hamsteri.
Minna Pensolan soitin on Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön omistama Carlo Bergonzi -viulu vuodelta 1732.
Antti Tikkanen on kansainvälisesti kysytyn ja arvostetun jousikvartetti Meta4:n jäsen. Kvartetti esiintyy eurooppalaisissa musiikkikeskuksissa ja festivaaleilla omilla soolokonserteillaan sekä orkesterinjohtajana ns. nelivetotyylillä ilman kapellimestaria.
Menestyksekäs periodi Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena johtajana 2014‒2017 toi Antti Tikkaselle mukanaan kutsuja muidenkin orkestereiden luo solistiksi, johtajaksi tai vierailevaksi konserttimestariksi; viime aikoina tutuiksi ovat tulleet mm. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Jyväskylä Sinfonia, EUYO, Tallinnan Kamariorkesteri sekä Deutsche Kammerphilharmonie Bremen. Kausina 2022-2024 Antti on Joensuun Kaupunginorkesterin taiteellinen partneri. Uusien konserttojen ja tilausteosten esittäminen kuuluu ja näkyy Tikkasen toiminnassa.
Antti Tikkasella on käytössään Suomen Kulttuurirahaston omistama Stradivarius-viulu "ex- Berglund" vuodelta 1699.
Samuel Barber (1910-1981) aloitti pianonsoiton opiskelun kuusivuotiaana ja seuraavana vuonna hän sävelsi ensimmäisen sävellyksensä Surun. Äidilleen hän myös kirjoitti jo varhain, ettei tämä pettyisi: hänellä kun oli pakonomainen tarve säveltää mieluummin kuin pelata jalkapalloa muiden ikäistensä kanssa
Barber tunnetaan nimenomaan kuuluisasta Adagiostaan jousille vuodelta 1936. Barberin muita tunnettuja teoksia ovat viulukonsertto Leivo lentää korkeuksiin ja sopraanolle ja orkesterille sävelletty teos Knoxville: Summer of 1915.
Osmo Tapio Räihälän (s.1964-) sävellystuotantoon kuuluu kamarimusiikkia, vokaali- ja elektronista musiikkia, lukuisia konserttoja sekä teoksia sinfoniaorkesterille. Hänen tunnetuin teoksensa on Barlinnie Nine, joka on musiikillinen muotokuva skottilaisesta jalkapalloilijasta Duncan Fergusonista.
Rock-muusikkona aloittanut Räihälä on opiskellut sävellystä Harri Vuoren oppilaana, mutta on todennut olevansa lähinnä itseoppinut. Räihälä perusti vuonna 1998 nykymusiikkiyhtye Uusinta Ensemblen, jonka kanssa hän on toiminut läheisessä yhteistyössä.
Räihälä kirjoittaa konsertostaan mm.:
Aistillinen kohtaaminen itäisessä puutarhassa on laajamuotoinen, noin puolituntinen teos. Tavanomaisen kolmiosaisuuden asemesta lähes kaikki konserttoni ovat hyvin moniosaisia, ja niin tämäkin, mutta osat soitetaan keskeytyksettä
Miksi konserton nimi on Aistillinen kohtaaminen itäisessä puutarhassa? Kun selvisi, että teoksen kantaesitys tapahtuu Joensuun kaupunginorkesterin konsertissa, mieleeni muistui Joensuun taidemuseossa esillä oleva hyvin vanha kiinalainen papyrusrulla, johon on maalattu erilaisia ”tilanteita”. Näistä viimeinen on nimeltään Aistillinen kohtaaminen läntisessä puutarhassa, mutta koska Joensuu sijaitsee Itä-Suomessa, länsi sai vaihtua idäksi. ”Kiinalaista” tämä musiikki ei kuitenkaan ole, mutta mukaan nousi kuin itsestään kaksi lyhyttä taitetta, jotka soivat aksak-rytmissä, ja sellaisten poljentohan tulee itäiseltä Balkanilta ja Turkista.
Kun kaksi solistia kohtaa samassa viulukonsertossa, silloin helposti kipinöi ja räiskähtelee. Minna Pensola ja Antti Tikkanen heittäytyvät täysillä värikkään, moni-ilmeisen ja humoristisenkin teoksen kimppuun. Tämä on tapaus, jota ei kannata ohittaa!
Sinfonian nro 101 ("Kello") Joseph Haydn (1732-1809) sävelsi vuosina 1793–1794 Lontoon-vierailua varten. Siitä käytetty lisänimi "Kello" tulee sinfonian toisen osan rytmisestä taustasta.
Kyseinen sinfonia kuuluu Haydnin kahdentoista Lontoon innoittaman sinfonian sarjaan. Se on pysynyt yhtenä Haydnin esitetyimmistä sinfonioista. Kantaesitys pidettiin Johann Peter Salomonin kanssa järjestetyssä konserttisarjassa Haydnin itsensä johdolla 3. maaliskuuta 1794. Saman Lontoon-matkan aikana kantaesitettiin Haydnin sinfoniat nro 99 ja nro 100.