Antonín Reicha (1770-1836) oli böömiläissyntyinen säveltäjä, huilisti ja musiikkiteoreetikko. Hänestä tuli myöhemmin Ranskan kansalainen. Antonín Reicha syntyi Prahassa vuonna 1770. Hän aloitti musiikkiopintonsa setänsä Josef Reichan oppilaana. Vuonna 1785 Reicha muutti perheineen Bonniin. Myöhemmin hän asui Hampurissa, Pariisissa ja Wienissä, ja vuonna 1808 hän asettui pysyvästi Pariisiin. Vuonna 1818 Reicha nimitettiin professoriksi Pariisin konservatorioon, jossa hänen oppilaitaan olivat muita tärkeitä Franz Liszt, Hector Berlioz, Charles Gounod ja César Franck. Puhallinkvintetto nro 2 op.88 on vuodelta 1818. Antonín Reichan tuotantoon kuuluu muun muassa puhallinkvintettoja, kahdeksan sinfoniaa, seitsemän oopperaa, pianomusiikkia ja kamarimusiikkia. Hän julkaisi myös musiikinteoriaan hyviä kirjoituksia.
Sibelius kirjoitti runoelmastaan Satu: Satu on psykologisesti kaikkein syvällisimpiä teoksiani. Voisinpa melkein sanoa, että siihen sisältyy koko nuoruuteni. Se on erään sieluntilan ilmaus. Niihin aikoihin, jolloin kirjoitin Sadun, sain kokea paljon järkyttävää. Missään muussa teoksessani en ole paljastanut itseäni niin täysin kuin Sadussa. Kaikki Sadun tulkinnat ovat minulle tietysti jo senkin vuoksi aivan vieraita.
Hän oli jo Wienissä vuonna 1891 suunnitellut oktettoa tai septettoa ja myöhemmin "Balettikohtausta nro 2". Mahdollisesti näiden luonnosten materiaalista alkoi nyt muotoutua orkesteriteos. Sibelius sävelsi Satua heti häittensä jälkeen Lieksan Monolassa. Työ keskeytyi runonkeruumatkan vuoksi ja jatkui ensimmäisessä perheasunnossa Helsingissä syksyllä 1892 nuorikon Ainon läsnäollessa. Teos tuli valmiiksi joulukuussa. Sadun ensiesitys oli 16.2. vuonna 1893 Sibeliuksen johdolla Helsingin orkesteriyhdistyksen konsertissa. Kamariversion oktetolle eli kahdeksalle soittajalle on sovittanut Jaakko Kuusisto.
Antonín Dvorákilla (1841—1904) on laaja ja monipuolinen kamarimusiikkituotanto, joka käsittää noin 50 teosta.
Niissä voi kuulla keskeisesti Beethovenin ja Brahmsin vaikutusta slaavilaisessa asussa. Dvorákin suuren yleisön suosikkiteoksia ovat mm. ns. amerikkalainen jousikvartetto, A-duuri-pianokvintetto sekä Dumky-trio. Neljällätoista jousikvartetollaan Dvorák on yksi lajin keskisimmistä edustajista 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kvartetoista puolet on varhaisteoksia ja toiset seitsemän säveltäjän kypsältä kaudelta. Muita kamarimusiikin keskeisiä lajeja edustavat kolme jousikvintettoa, jousisekstetto, neljä pianotrioa, kaksi pianokvartettoa ja kaksi pianokvintettoa. Vuonna 1874 Dvorák anoi Itävallan valtion taiteilijastipendiä saaden sen peräti neljä kertaa tämän jälkeen perätysten.
Vuonna 1877 Brahms sai käsiinsä Dvorákin laulusarjan Määriläisiä duettoja ja lähetti ne kustantajalleen Simrockille Berliiniin. Kustantaja painatti teoksen ja menestys alkoi seurata säveltäjää. Nyt Dvorakilla ei ollut enää suuria taloudellisia ongelmia, vaan hän saattoi rauhassa keskittyä vain säveltämiseen.
Antonín Dvořák sävelsi Jousikvinteton Es-duuri op. 97 kesällä Spillvillessä Iowassa vuonna 1893. Teos on alttoviulukvintetto ns. lisäalttoviululla. Se valmistui hieman yli kuukaudessa heti hänen amerikkalaisen jousikvartettinsa kirjoittamisen jälkeen. Kvintetin kantaesitti Kneisel-kvartetti New Yorkissa 13. tammikuuta 1894 ja se sai erittäin myönteisen arvostelun vertautuessaan W.A.Mozartiin.