Pianotaiteilija Kirill Kozlovski syntyi vuonna 1981 Mogilevissa. Hän on opiskellut pianonsoittoa Valko-Venäjän Musiikkiakatemian Lyseossa, Sibelius-Akatemiassa sekä Wienin Musiikkiyliopistossa. Barokkimusiikkia ja cembalonsoittoa hän on opiskellut Novia-ammattikorkeakoulussa sekä Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 2017 Kozlovski valmistui musiikin tohtoriksi Sibelius-Akatemian DocMus-yksikön taiteilijakoulutuksesta aiheenaan Dmitri Shostakovitshin musiikin kontekstualisointi. Kirill Kozlovski on menestynyt kotimaisissa ja kansainvälisissä pianokilpailuissa saaden niissä lukuisia palkintoja.
Gabriel Faurén (1845–1924) pääsi jo yhdeksänvuotiaana maineikkaaseen pariisilaiskouluun, Ecole Niedermeyeriin. Täällä hän opiskeli pianonsoittoa Camille Saint-Saënsin oppilaana, joka tutustutti hänet Franz Lisztin ja Richard Wagnerin musiikkiin. Fauré nimitettiin pariisilaisen La Madeleine -kirkon urkuriksi ja Pariisin konservatorion sävellyksen professoriksi vuonna 1896.
Pelléas et Mélisande, op. 80 on Gabriel Faurén sarja Maurice Maeterlinckin samannimiseen näytelmään Lontoon tuotantoon vuonna 1898. Noudattaakseen tuotannon tiukkaa määräaikaa Fauré käytti musiikin ytimessä aikaisempaa musiikkia keskeneräisistä teoksista ja pyysi avuksi oppilaansa Charles Koechlinin orkestroimaan musiikin. Myöhemmin Fauré sovitti neliosaisen sarjan konserttiversioksi.
Kaija Saariaho (1952–2023) kuvailee teostaan Serenates:
"Tämä teos on kokoelma viidestä pienestä kappaleesta, jotka soitetaan esiintyjien valitsemassa järjestyksessä. Osion nimet kuvaavat niiden yleistä musiikillista luonnetta: Agitato, Delicato, Dolce, Languido, Misterioso. Musiikkimateriaali tässä liittyy kahteen teokseeni: Mirage ja Notes on Light. Kiinnyin joihinkin yksityiskohtiin ja musiikillisiin ideoihin, kehitin niitä täällä edelleen tai asetin ne uuteen kontekstiin. Näiden teosten lähtökohta on tunnepitoinen. Otsikko kuvastaa suhtautumistani tähän materiaaliin: musiikki on välillä makeaa, välillä kiusallista. Haluaisin, että sitä soittavien muusikoiden asenne olisi omistettu, kuten se olisi soitettaessa serenadia rakastajalle..."
Ralph Vaughan-Williamsin (1872–1958) tyyli kehittyi omintakeiseksi varsin myöhään vasta kolmikymmenvuotiaana, mihin vaikutti mahdollisuus opiskella lyhyen aikaa itsensä Maurice Ravelin oppilaana. Näin häneen tarttui impressionistis-uusklassiset hienostuneet tyylivaikutteet. Tätä ennen hän oli urkurin- ja säveltäjän työn ohessa tehnyt laajoja kansanmusiikin keruumatkoja keräten yli 800 eri kansalaulua käsittävän kokoelman. Tästä kokoelmasta vakiintui useita sävelmiä ns. yleiseen käyttöön eri kouluissa, yhteisöissä ja konserteissa. Vaughan-Williamsin musiikissa soi modaalinen soinnunkäyttö, johon piirtyy mukaan kansanmelodiikan ja impressionistisen kielen värejä.
Pianokvintetto on vuodelta 1903 ja siinä soi etäisesti taustalla Brahmsin kolmiosainen c-molli kvintetto pianolle, viululle, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle. Kokoonpano on myös sama kuin oli Franz Schubertin Forelli-kvintetossa. Vaughan Williams viimeisteli teoksensa lokakuussa 1903, korjasi sen elokuussa 1904 ja uudelleen syyskuussa 1905, mikä osoittaa, että hän noudatti Holstin neuvoja uudelleenkirjoittamisesta.